Lyhytaikainen huolenpito (vanha)
Kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus tarpeidensa mukaiseen lyhytaikaiseen huolenpitoon.
Lyhytaikaista huolenpitoa järjestetään nykyään yleensä lyhytaikais- tai tilapäishoitona. Kehitysvammaisilla henkilöillä on kehitysvammalain 1 ja 2 §:ien perusteella oikeus tarvitsemaansa lyhytaikaiseen huolenpitoon. Tällä hetkellä palvelua kutsutaan useimmiten lyhytaikais- tai tilapäishoidoksi, mutta vammaispalvelulainsäädännön meneillään olevassa uudistustyössä vastaavan palvelun nimeksi on ehdotettu lyhytaikaista huolenpitoa.
Tarve lyhytaikaiselle huolenpidolle voi perustua esimerkiksi siihen, että henkilön huolenpidosta ensisijaisesti vastaavat henkilöt, esimerkiksi kehitysvammaisen lapsen vanhemmat, ovat töiden tai muun välttämättömän syyn vuoksi estyneitä itse vastaamasta henkilön tarvitsemasta huolenpidosta. Näin ollen esimerkiksi kehitysvammaisen koululaisen koulun loma-aikoina vammansa vuoksi tarvitsema hoito on lyhytaikaista huolenpitoa. Myös muun muassa ensisijaisessa hoitovastuussa olevien läheisten jaksamisen turvaaminen sekä kehitysvammaisen henkilön itsenäistymisen tukeminen voivat edellyttää lyhytaikaisen huolenpidon palveluiden järjestämistä.
Lyhytaikaista huolenpitoa järjestetään kehitysvammaiselle henkilölle yleensä kehitysvammalain mukaisena erityishuollon palveluna. Omaishoitosopimuksen tehneellä omaishoitajalla on lisäksi oikeus hoidon sitovuudesta riippuen kahteen tai kolmeen kuukausittaiseen vapaapäivään, joiden ajaksi hyvinvointialueen on järjestettävä hoidettavan tarvitsema hoito (ks. tästä omaishoitajan vapaaoikeudesta ja vapaan aikaisesta sijaishoidosta tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfosta 6/2016).
Lyhytaikaisen huolenpidon palvelua voidaan järjestää esimerkiksi perhehoitona perhehoitajan tai asiakkaan kotona, yksityisissä palvelukodeissa, perhelomituksena asiakkaan kotona tai ryhmälomituksena soveltuvassa paikassa tai muulla vastaavalla asiakkaalle soveltuvalla tavalla. Hoitotapaa ja -paikkaa valittaessa tulee sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakaslain mukaisesti ottaa huomioon asiakkaan etu, toiveet ja tarpeet. Lainsäädäntö edellyttää, että asiakkaan etu huomioidaan aina ensisijaisesti.
Lyhytaikaista huolenpitoa haetaan hyvinvointialueen sosiaalitoimelta. Kehitysvammalain perusteella järjestettävän lyhytaikaisen huolenpidon tarve tulisi mainita kehitysvammaisen henkilön erityishuolto-ohjelmassa. Maininta erityishuolto-ohjelmassa ei kuitenkaan voi olla henkilön tarvitseman lyhytaikaisen huolenpidon palvelun saamisen edellytys.
Lyhytaikaisesta huolenpidosta perittävät asiakasmaksut
Kehitysvammalain nojalla järjestettävästä lyhytaikaisesta huolenpidosta voidaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain perusteella periä ylläpidosta aiheutuvat kustannukset, mutta ei itse huolenpidon palvelusta aiheutuvia kustannuksia.
Alle 16-vuotiaalle annettavan osittaisen ylläpidon tulee asiakasmaksulain mukaan olla maksutonta. Päiväaikaiset erityishuollon palvelut niihin kuuluvine aterioineen ovat näin ollen maksuttomia alle 16-vuotiaille asiakkaille. Sen sijaan silloin, kun alle 16-vuotiaan lyhytaikainen huolenpito kestää yli vuorokauden kerrallaan, voidaan periä maksu myös alle 16-vuotiaan lyhytaikaiseen huolenpitoon liittyvästä ylläpidosta (ks. KHO:2008:82).
Lyhytaikaisen huolenpidon asiakasmaksulle ei ole avohuollon palveluiden osalta säädetty asiakasmaksulainsäädännössä enimmäismäärää. Lyhytaikaisen laitoshoidon asiakasmaksun enimmäismäärästä säädetään asiakasmaksuasetuksen 12 §:ssä. Omaishoitajan vapaan aikaisesta hoidosta voidaan periä enintään asiakasmaksulain 6 b §:ssä säädetyn suuruinen maksu.
Lainsäädäntö
Kehitysvammalaki 23.6.1977/519
Sosiaalihuoltolaki 31.12.2014/1301
Sosiaalihuollon asiakaslaki 22.9.2000/812
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaki 3.8.1992/734
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuasetus 9.10.1992/912
Tämän sivun tieto koskee vanhaa lainsäädäntöä. Uutta lainsäädäntöä koskeva tieto on koottu pääsivulle Tuki ja neuvot.